Tänään koitti kauan odotettu päivä, nimittäin suuntasimme vierailulle Auschwitziin. Aamulla saimme kerrankin nukuttua pidempään ja lähtö Auschwitziin koitti kello 11 aikaan. Valvojamme Esa liittyi myös viimeinkin joukkoon mukaan Pariisin-matkansa jälkeen.
Matkaa keskitysleirille oli noin puolitoista tuntia ja eräs seniorimatkalaisista kertoi meille toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Fiilikseen virittäydyttiin siis jo bussissa. Odotukset Auschwitzista oli korkealla, ja olimme kaikki todella innoissamme päästessämme vihdoin omin silmin näkemään kaiken sen, mistä esimerkiksi koulussa on puhuttu.
Keskitysleirillä meillä oli koko ajan mukanamme naisopas, joka puhui selkeää ja hyvää englantia, jota kaikkien oli helppo ymmärtää. Opas kertoi paljon myös kertomuksia vangeista ja muista henkilöistä, jotka lopulta selvisi pois keskitysleireiltä. Ensiksi kiersimme Auschwitz I:n, jossa näimme kuuluisan
"Arbeit macht frei" -kyltin, joka suomennettuna tarkoittaa sitä, että työ tekee sinut vapaaksi.
Auschwitz I:ssa näimme muun muassa vankien henkilökohtaisia tavaroita seka vankisellejä ja tiloja, joissa vangit asuivat. Näimme myös ainoan Auschwitzissa säilyneen kaasukammion, joka oli erittäin pysäyttävä paikka.
Ennen Auschwitz-Birkenauhun siirtymistä pidimme pienen hengähtämistauon, sillä Auschwitz ykkösessä oli jo paljon sulatettavaa. Opas kertoikin, että Auschwitz I on Birkenauhun verrattuna kuin viiden tähden hotelli, joten tämän vuoksi olimme hieman peloissamme, mitä tulemme näkemään Birkenaussa.
Ensivaikutelma Birkenausta oli se, että alue oli valtava verrattuna Auschwitz I. Kävelimme aluetta läpi ja tuntui, että alue jatkuu loputtomiin. Seisoimme paikalla, jossa aikoinaan tapahtui valinta siitä, joutuisiko henkilö työleirille vai suoraan kaasukammioon. Useimmiten naiset, lapset ja heikoimmat joutuivat suoraan kaasukammioon ilman sen suurempaa mahdollisuutta jatkaa elämää. Näimme kaasukammion rauniot, ja verrattuna Auschwitz I:n kammioon, jossa 20 minuutissa voi tappaa 600 ihmistä, Birkenaun kaasukammio oli valtava, silla siellä pystyi tappamaan jopa 2000 ihmistä kerralla vain 20 minuutissa.
Kierroksen lopulla näimme vielä tilan, jossa naisia ja lapsia oli majoittautunut. Huoneessa oli paljon kerrossänkyjä ja yhdessä pedissä nukkui jopa viisi ihmistä kerrallaan. Tilasta erityisen surullisen teki se, että siellä ol piiroksia seinällä tuomaan edes jotain väriä noiden kärsivien nuorien elämään, joiden lapsuus loppui aivan liian aikaisin.
Kierros loppui siihen, kun pääsimme kiipeämään Birkenaun portin valvontatorniin, josta pystyi hahmottamaan alueen laajuuden entistakin paremmin.
Kokemuksena Auschwitz oli pysäyttävä ja koskettava, ja se laittoi tunteet pintaan itse kullakin. Ajatuksina päällimmäisinä on tällä hetkellä kiitollisuus siitä, että nykyään asiat ovat paljon paremmin kuin vuosia taaksepäin. On vaikeaa ymmärtää, miten toinen ihminen voi kohdella toista vain arvottomana numerona ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Opas sanoikin loppuun, että kaikki paha alkaa aina vihasta, ja tämän vuoksi onkin tärkeää levittää rakkautta nykypäivän maailmassa.
Auschwitz oli kerran elämässä -kokemus, joka jokaisen tulisi kokea ymmärtääkseen maailmasta enemmän. Ennen vierailua Auschwitziin on tosin tärkeää ottaa selvää, kuinka alueella käyttäytyä.
Tänä iltana vietämme rauhallista iltaa kaupungilla, käymme syömässä ja vain nautimme toistemme seurasta lämpimässä Krakovassa.
- Noora, Elina & Saanu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti